Äiti toi kaupasta seniorinappuloita. Siis tuliko minusta yhdessä yössä joku mummeli? Uudet nappulat ovat kuivana peukalon pään kokoisia ja märkinä ukkovarpaan - siis lähes perunoita. Kun vanhoja nappuloita mahtui puoleen desiin 83 kappaletta (niin, minä laskin!), niin uusia mahtuu enää 13 tai jos äiti on oikein hövelillä päällä, niin 14. Mitähän se nappulanpaistaja on oikein ajatellut???

Lisäksi sain apteekista jotain senioriöljyä. No, se ainakin maistuu hyvältä. Ja kyllä ne potunkokoiset nappulatkin maistuu, mutta minua niin surettaa, kun saan nyt entistä vähemmän...

Se on juhannus nyt. Hyvää jussia siis! Miksiköhän se on juhannus, miksei vaikka kallennus tai toukonnus? Tai vaikka TARANNUS! Juhannuksessa on se kivaa, että silloin päästään Toukolandiaan ja äitillä on ylimääräinen vapaa. Niin, ja nyt on enää puoli vuotta jouluun, joten taidankin ruveta miettimään, mitä toivoisin Joulupukilta

Voi kuinka meillä olikin mukavat lenkkitreffit! Dino ja Minna saapuivat autolla, vaikka minä luulin, että he tulisivat helikopterilla. Tai siis äiti luuli, koska minä katsoin aina kuusen latvaan, kun äiti selitti, että Dino ja Minna tulevat. No mistä pirusta minä olisin voinut tietää, mistä suunnasta he tulisivat, joten varuiksi katsoin, tulisivatko esim. helikopterilla tai laskuvarjolla. Dino on meinaan niin vauhdikas nuorimies, että hän voisi tulla vaikka sukellusveneellä, jos meillä olisi jonkka tuossa pihassa.

Meillä oli siis erittäin mukava parituntinen Kilon ja Lansan ulkoilualueilla. Paljon oli uutisia luettavana, kun mekään emme olleet pitkään aikaan käyneet kunnon lenkeillä, koska äitin jalka on ollut ihan sökönä.

Hieno oli se Dinon pyhäpanta! Nahkaa ja niittejä, ihan voisi heikompaa yksilöä pyörryttää kun oli niin jätkä panta. Minä kuljin edellä ja Dino perässä. Minä myös hoidin vartiointitehtävät ja ilmoitin Dinolle, jos vastaan tuli joku vaarallinen yksilö.

Tällä kertaa Dino kävi myös meillä sisällä. Hörppäsi vähän vettä ja lähtivät sitten takaisin uuteen kotiinsa. Tänään heillä on ollut ensimmäinen lomapäivä. Olivat menneet mummilaan, jossa Dino oli toiminut pihavahtina ja uhmannut hellettä:

Minustakin on tällainen "lomakuva", vaikken vielä lomalla olekaan. Mutta toisaalta...jokainen hetki, kun äiti on poissa töissä ja minun kanssani, on minulle lomaa!

Minä sain mummilta ihan oman kortin, eikös olekin hieno:

Sinne taakse mummi oli kirjoittanut:

"Moi Tara! Viisi pientä pötkylätä, vatsa täynnä. Eipä hätää. Kun sä tulet mummon 'talliin', tehtäisiinkö samaan malliin? Toivossa eläen, rakkaudella mummo. Kerro äitillesi terkkuja."

Täytyy siis korostaa, että kortissa luki siellä vastaanottajan rivillä "Tara Komulainen", siis ihan minun oma kortti! Kortteja on niin mukava saada, kun niitä voi haistella ja maistella ja katsella ja sitten taas uudelleen haistella ja niin edelleen. Kaikista on kiva saada kortteja, mutta miksi niitä sitten lähetetään vaan jouluna ja synttärinä?

Pitkästä aikaa saatiin postia meidän lohjalaisilta ystäviltämme, Dinolta ja hänen ihmiseltään Minnalta. He ovat muuttaneet uuteen kotiin, jossa on Dinon mielestä yksi huone ylitse muiden: sauna. Sinne pääsyä Dino tuossa kuvassakin odottaa. Dino voisi kuulema kylpeä vaikka joka päivä, oikea saunakoira siis! Taitaa siinä löylyn suhauksessa kuitenkin olla jotain pelottavaa, kun Dino silloin mielellään tulee alas ylälauteilta?

Meillä on ensi sunnuntaina lenkkitreffit, joten kuulen sitten varmasti lisää siitä, millainen on Dinon ja Minnan uusi koti.

Meillä on sellainen mukava perinne, että juhlimme keväällä aina Toukonpäivää. Tänä vuonna Toukonpäivä (24.5.) sattui viikolle, joten juhlistimme tuota hienoa päivää lauantaina. Juhlakalu on tuossa kuvassa. Komea poika, aika paljon minun näköinen, eikö?

Toukonpäivästä alkaa kesä. Toukonpäivänä paitsi juhlimme Toukon nimppareita, juhlimme myös sitä, että kesä alkaa ja voidaan grillata makkaraa! Calle grillasi nytkin meille bratvursteja ja nakkeja ja broileria. Ja jälkkkäriksi oli mustikkapiirakkaa ja jätskiä. Ei voisi paremmin vatsaansa täyttää! Niin oli vatsa täynnä herkkuja, että kotona piti mennä vatsan viereen peiton alle.

Meidän äitit aina sanoo, että me emme leiki kenenkään muun kanssa samalla tavalla kuin toistemme kanssa. Se pitää kyllä paikkansa. Touko on minun rakas veikkani, ja minä olen Toukon rakas sisko. Me halailemme ja pusimme toisiamme. Samanlainen lelumakukin meillä - Touko aina haluaa leikkiä samalla lelulla kuin minäkin.

Äiti oli mukana saattelemassa, kun Nasu lähti sillalle pääsiäismaanantaina. Sen kunto oli huonontunut pitkin talvea, ja nyt oli sen aika lähteä.

Hyvää matkaa Nasulle! Kuva on otettu viime tammikuussa.

Nasu, Of Leijliden Hocus-Pocus, 5.1.1996-25.4.2011

Ja vaatelinjalla jatketaan...

Mutta nyt on sentäs komiat vaatteet! Äiti tilasi meille Toukon kanssa samanlaiset paidat. Ja jos jollekin on epäselvää, niin minulla on punainen ja Toukolla sininen paita.

Espoonlahdessa kyllä ihmisillä päät kääntyivät, kun käveltiin paidat päällä. Meidän äidit oli niin ylpeitä!

Mutta vaikka komeat paidat onkin, toivon, että tulee pian kevät ja kesä ja saadaan laukata ulkona ihan alasti!

Minun ja Toukon 8-vuotissynttäreillä äiti päätti repäistä: tilasi meille korvapipot! Sanokaas nyt rehellisesti, näyttääkö komialta???

Onneksi saatiin muitakin lahjoja...

Me juhlitaan parittomina vuosina Toukolandiassa ja parillisina meillä. Ai mistäkö moinen logiikka? No, kun äiti sanoi, että pojilla on pariton määrä jalkoja, niin siitä olisi helppo muistaa, kumman kotona juhlitaan. En ymmärrä... minun mielestäni Toukolla on ihan yhtä monta jalkaa kuin minullakin, kaksi edessä ja kaksi takana... Mutta eipä ole ensimmäinen kerta, kun pitää ihmetellä ihmisten ajatusmaailmaa...

Nasu on mestari! Siis sankari! Nasu täytti nimittäin 15 vuotta. Se pääsi siis mummojen ikään!

Vieraita sillä oli kuulema kovasti, oli lahjoja ja hieno porkkanakakkukin. Kakku oli herkullinen ainakin Nasun ilmeestä päätellen. Minä en päässyt mukaan, kun äiti oli sitä mieltä, että siellä on liikaa väkeä ja vaarallisia tilanteita.

Meiltä Nasu sai villatakin ja kaulaliinan sekä vinkulelun, kun Nasu on niin kova leikkimään. Minusta Nasu näyttää ihan taiteilijalta. Vaikka kyllähän 15-vuotias jo aikamoinen taiteilija onkin! Toivotaan Nasulle vielä pitkästi hyvän olon päiviä!

Dinolla on nero äiti! Ei tarvinnut mitään letkua, ja tässä on lopputulos:

Minä olen tuossa vasemmalla ja Dino oikealla. Kyllä minulla on sitten komeita sukulaisia. Dinoa harmittaa, kun hän on tuossa pukeutunut tuollaiseen "nössöpantaan". Hänelle on tilattu kunnon jätkäpanta, esitellään se seuraavalla lenkillä.